Käsiteline – monopod

, , ,
Käsiteline – monopod

Ensimmäisenä käsitelineenä minulla oli  alkuun onkivapa. Silläkin sain kuvia otettua jään alta ja avovedestä. Huonona puolena siinä oli onkivavan löysyys, hyviä puolia siinä ei ollut oikeastaan mitään.  Tällä hetkellä käytän käsitelineenä jäykkää teleskooppiputkea, jonka pituus on max 3 metriä. Sen  avulla yltää rannalta käsin moniin paikkoihin, eikä sen käyttö vaadi välttämättä kahlaamista, joka usein karkoittaa kalat. Kahlaamisen huonona puolena on myös pohjasta irtoava humus, joka äkkiä sotkee kuvattavan veden näkyvyyden.

Teleskoopin paras materiaali on hiilikuitu. Se on jämäkkä ja kevyt. Huonona puolena on usein sen hinta. Kolmen metrin kepistä saa maksaa usein satasia,  suomessa valmistetuista jopa enemmän. Verkkokaupasta minulta löytyy selfiekeppi mallinen hiilikuitukeppi, jonka pituus on 60 cm-2,7 metriä. Se on melko edullinen, hinta vain kympeissä Vaikka kyseessä on selfiekeppi, se toimii myös vesileikeissä, kameran saa käännettyä kuvaamaan myös eteenpäin. Tässä kamera kiinnitetään aivan kepin päähän, eli kameraa ei voi laskea kepin varassa pohjaan (kuvaa pohjaa.)

Toinen hyvä materiaali on lasikuitu. Se on hieman hiilikuitua raskaampi ja myös usein myös taipuisampi, mutta kuitenkin riittävän tukeva. Lasikuitu on hiilikuitua edullisempi. Verkkokaupasta löytyy lasikuitukeppejä, joissa on tankokiinnike. Tankokiinnikkeen voi kiinnittää varteen halutulle korkeudelle. Tämä mahdollistaa kepin käyttämisen niin, että sen kärki lasketaan pohjaan, kamera kiinnitetään 0,5-1 m kepin kärjestä kiinni ja annetaan kuvata. Näin keppiä voi käyttää vaikka avannosta kun kuvataan matalassa vedessä.

Kolmas mahdollinen materiaali on alumiini. Alumiini on eninten käytetty materiaali kuivalla maalla käytettävien kameroiden telineissä. Myös alumiini on melko kevyttä ja toimii jäykkyytensä puolesta makeissa vesissä.

Hiili- ja lasikuitu soveltuvat niin makeaan kuin suolaiseen veteen. Alumiini ei kestä suolaista vettä, eli sen käyttöä merivedessä ei suositella. Anodisointi parantaa kestävyyttä, mutta tiedusteltuani alumiinikeppejä niiden valmistajilta meressä kuvaamiseen he eivät suositelleet sen käyttöä merivedessä edes adonisoituna.

Eli jos kuvaat sekä makeassa että suolaisessa vedessä, valintasi on hiili- tai lasikuitu, jos kuvaat vain makeissa sisävesissä, myös alumiini on hyvä.

Kepillä kuvaaminen on kiinnostavaa. Siinä etsitään aktiivisesti kuvauskohteita. Kuvasta tulee usein hieman huojuvaa, pitkää keppiä on vaikea pitää ihan liikkumattomana. Mitä pidempi keppi, sitä herkemmin se heiluu.  Mutta hauskaa puuhaa kaikin puolin. Alla pelkästään kepillä kuvattua pätkää kun välineenä oli vielä onkivavan pätkä. Myös painotettu onkivavan kärki näkyy osassa kuvista.

Loginojalla kuvatussa pätkässä käytettiin 3 m monopodia. Vaikka purossa oli sateiden takia  pelloilta valunut hyvin sameaa vettä ja näkyvyys lähes nolla, tästä pätkästä näkee kuinka lähelle jo 3 m kepillä pääsee taimenia. Kirkkaamman veden aikaan tämä uusiksi.

YLI 50 € TILAUKSET SUOMEEN ILMAN TOIMITUSKULUJA! || Free shipping to Finland for orders over 50 € Piilota tämä ilmoitus

Pin It on Pinterest